Mikko yritysjohtaja 57v, raittiina vuoden

Join ensimmäiset kännini 14 vuotiaana. Siitä lähtien alkoholi on kulkenut elämässäni viime vuoteen asti. Sairaudeksi alkoholismini kehittyi luultavasti jo 25 vuotiaana. Ilman kovaa työmoraaliani, yrittäjyyttäni ja urheilullisuuttani olisin varmasti jo kuollut.

Aloin oikeastaan vasta 50 vuotiaana ymmärtämään olevani todella pahasti riippuvainen alkoholista. Olin toki alitajunnassa ymmärtänyt riippuvuuteni, mutten millään halunnut uskoa saatikka hyväksyä asiaa. 
Kipuiluni päihderiippuvuudessa on siis kestänyt reilusti yli puolet elämästäni.



Addiktoituva luonne

Urheilin lähes kolmekymppiseksi SM-tasolla ja urheilu, etenkin kilpailut, pitivät minut irti pullosta. Harjoitusten jälkeen käytiin kyllä baareissa, mutta pelikausina pidin rajani. En toki täysin juomatta ollut silloinkaan, mutta muutamaa kaljaa ei edes laskettu juomiseksi.
Lopetettuani urheilu-urani jatkoin harrastamista, mutta siinä sivussa pystyin hyvin juomaan. Alkoholille löytyi aina aikaa, vaikka töissä olisi ollut kuinka kiire tai tenniskentät kutsuneet. Tennismatsitkin kun sai aina päättää juomiseen.  

Tajuan olevani addiktoituva luonne kokonaisuudessaan. Olin hyvin työkeskeinen, jopa työaddikti. Samoin urheilu ja kilpaileminen vei minua jo hyvin nuorena yli normaalin rajojen. Koko aikuisikänikin olen urheillut lähes päivittäin. Aika hyvä saavutus juomisen lomassa! 

Nuoruusvuosinani juominen rajoittui viikonloppuihin. Siirryttyäni perheyrityksemme johtotehtäviin mukaan tuli myös arki-iltojen neuvottelut ja tapaamiset, joissa poikkeuksetta juotiin lopuksi.

Pahin nuoruusvuosieni juomisjakso ajoittuu ensimmäiseen erooni ja sen jälkeiseen vuoden ’’ralliin’’, jolloin join todella paljon. Onneksi tapasin sitten nykyisen vaimoni ja perustimme perheen. Tuo ajanjakso rauhoitti minua jonkin verran ja sain taas uudelleen niskalenkin painikumppanistani alkoholista. 

Keski-ikäni kynnyksellä alkoi juomiseni kuitenkin lisääntymään selvästi ja juominen siirtyi myös kotiin ja arki-iltoihin. Samoihin aikoihin juomiseni alkoi näkymään myös työssäni. 
Oikeastaan päihderiippuvuuteni alkoi näkymään elämäni kaikilla osa-alueilla.
Tein edelleen tosi paljon töitä, mutta järjestelin asiat niin, että pääsin lähtemään ajoissa töistä, jotta pääsen kotiin juomaan. Vaimoni siinä kärsi paljon, kun joutui hoitamaan sekä kodin että miestään ja myös peittelemään pahenevaa alkoholismiani. 

Tajuan nyt jatkaneeni, isäni poikana, myös alkoholismia sekä työssä että perhe-elämässäni. 


Alkoholi osana yrityskulttuuria

Jatkaessani isäni jalanjäljissä perheyrityksemme johtamista perin myös yrityksemme, ja oikeastaan koko alamme, yrityskulttuurin. Siihen kuului erittäin kova työmoraali; tunteja ei laskettu, työ meni kaiken edelle ja vapaa-ajallakin työ kulki mukana. Lisäksi yrityskulttuurissa näkyi ajalle ehkä muutenkin aika tavallinen tapa suhtautua alkoholin käyttöön. 

Alkoholi oli tapa palkita ja juhlistaa tilanne kuin tilanne. Yhteistyökumppanuudet vahvistettiin juomalla yhdessä, hyvät kaupat kruunattiin alkoholilla, myynninpalaverit päätettiin juoden, henkilökunta palkittiin ’’kosteilla juhlilla’’, messumatkat olivat yhtä juhlaa iltapäiväoluista alkaen. 
Viikonloppuisin tuntui, että kaikki joivat. Perjantaihin työviikon jälkeen kuuluikin ottaa pienet kännit. Lauantaina ehkä vielä toiset. 

Aloin olemaan yhä useammin krapulassa töissä. Sille toki lähinnä vaan naureskeltiin ja olihan minulla monia muitakin kohtalotovereita samassa jamassa. Ei tuolloin alkoholin käyttöä moralisoitu juurikaan. Ainakaan työpiireissä. Etenkin kun olin yrityksemme johtaja. 

Olin erittäin pidetty yrityksessämme ja yhteistyökumppanit tykkäsivät seurastani. Osittain siksi, että olin rento viihteelläkin. Tavallaan juomiseni vaikutti myös positiivisesti esim. verkostoitumiseen ja suhteiden luomiseen. Sanoisin, että tuolloin ’’ei juovat tai absolutistit’’ olivat alalla vähän outoja, eikä niin pidettyjä henkilöitä. Reiluus ja rentous liittyi myös juomiskulttuuriin. Me nautiskelijat ja juovat tyypit teimme parhaat diilit ja loimme kumppanuuksia ja verkostoiduimme. Siksi valitettavasti suurin osa kollegajohtajistani on paininut, tai painii, saman alkoholiongelman kanssa kuin itsekin. 


Päihderiippuvuus ja johtaminen

Olen aina ollut kova tekemään työtä. Johdin hyvin yritystämme ja sain paljon hienoja uudistuksia, kauppoja ja laajennuksia aikaan. Olen ylpeä siitä, miten hienosti perheyritystämme kaikesta huolimatta luotsasin. 

Juomiseni lisääntyessä se alkoi näkymään ja vaikuttamaan myös henkilöstön elämään. Luulin itse, ettei kukaan tiedä, mutta toki kaikki näkivät missä mentiin. Juova persoonani luuli olevansa hyvä salailemaan ja peittelemään. Itseäni lähinnä huijasin sillä. 

Hoidin työasioita krapuloissani pitkälti päälle 40 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen alkoi lipsumaan pahemmin ja syöksykierre päihderiippuvuudessani paheni. Alkoi tulla poissa-oloja. 
Yrityksemme myytiin kuusi vuotta sitten ja viimeiset lähes 10 vuotta siitä olin jo pahasti päihderiippuvainen eli alkoholisti. 

Olin ns. tuurijuoppo. Eli vaihtelevan pitkiä aikoja myös juomatta. Kun en juonut olin kärkäs johtaja. Selvästi kuivahumalainen. Pinna kireällä, ärtyisä, kiivas ja ailahtelevainen. Luulen jopa, että alaiseni tykkäsivät enemmän juovasta ajastani, kun olin lupsakampi ja rennompi. Rentouden toi tieto, että kunhan työt oli hoidettu, pääsin kotiin juomaan. 

Kuivahumalaa oli sekin, että aloin työssä oikein listaksi asti keräämään asioita, jotka olivat huonosti. Vain jotta sain oikeutuksen juomiselleni.  

En tehnyt mielestäni varsinaisia virheitä, mutta toki joitain kaduttavia päätöksiä tein. Pystyin vaikuttamaan asioihin kuitenkin pitkälti ja siliteltyä tekemäni rypyt ennen kuin mitään isompaa erhettä olisi päässyt tapahtumaan. 

Tempoilua johtamisessani toki oli, kun välillä olin pois töistä tuurijuopottelemassa jopa viikon.
Aina sitten juomisputkieni jälkeen painoin työtä kahta kauheammin. Halusin silloin näyttää yhteistyökumppaneille ja henkilöstölle kuinka tehokas ja ahkera olen. Samalla hain oikeutusta juomiseeni ja helpotusta huonolle omalletunnolleni. Kun sitten tehokkuuspuuskani oli hoidettu ja katumusharjoituksia riittävästi ruoskittu, olikin jo aika taas palkita itseäni juomisella. 

Avustajia ja suojelijoita

Viimeisinä juomisvuosinani veljeni, joka toimi myös yrityksessämme, hoiti ja paikkasi töitäni aina kun minulla oli juomaputki päällä. Hän toimi tietyllä tavalla juomiseni mahdollistajana, vaikka silloin koimme sen ns. hiljaisena sopimuksena veljesten kesken.
Hän joutui monet kerrat selittelemään, siirtelemään sovittuja tapaamisia ja junailemaan asioita puolestani. Toki veljeni oli etenkin loppuvaiheessa hyvin huolissaankin. Hän myös kehotti hakemaan apua. Vaimoni sitä oli minulle sanonut jo vuosia aikaisemmin. Molemmat heistä tiesivät myös perimäni eli isältäni perityn alkoholiongelman. 

Meillä oli yrityksessämme töissä myös joitain ystäviäni, jotka toimivat myös auttajina, kun minua viina vei. Eräs ystävä kollega joutui kerran minut hakemaan pois ulkomailtakin, minne olin jäänyt juomaan perhelomamatkan päätteeksi. 

Kyllä siis koen, että asemani eli johtajuuteni vuoksi minua suojeltiin ja autettiin paljon. Johtajuus toi turvaa, vaikka samalla se lisäsi sisäistä ahdistustani. Pääni sisäinen ääni ei antanut minulle armoa. 
Järkyttävimpiä kokemuksia oli ’’sairaslomilta palaaminen’’. Vittumaista sanoisin. Jouduin kamppailemaan häpeän ja ahdistuksen kanssa. Oman auktoriteettini murentamista omalla toiminnallani. Haavoittuvaisuus oli konkretiaa: Olin juonut kaikki suojakilpeni. 


Hoitokertomukseni

Hain ensimmäisen kerran apua alkoholismiini vaimoni patistamana. Silloin sain mukaani vain lääkkeitä ja lääkärin diagnoosin olevani korkeintaan ’’vain’’ suurkuluttaja. Sain Revia-lääkeitä, joiden piti hallita juomistani. Lääke, joka piti ottaa ennen juomista ja estäisi aivoissani tapahtuvaa hyvänolon tunnetta, lensi kaaressa pois suustani heti kun vaimoni oli kääntänyt selkänsä. Haluni oli humaltua, miksi siihen estolääkettä olisin ottanut. 

2012 lähdin ensimmäisen kerran hoitolaitokseen pitkälti vain vaimoni vuoksi. Järkeilin itseni nopeasti ulos hoidosta ja sain vaimonikin vakuuttumaan siitä, etten ole vielä sellaisessa jamassa, että tarvitsisin päihdehoitolaitoshoitoa. Oli vielä paljon juomatonta viinaa minulla juomatta. 

Pidin myös itse pitkiä taukoja juomisessani omasta halustani. Pisin aika oli vuoden ajan, joka päättyi jalkaleikkaukseni jälkeiseen lääkekuuriin. Vasta päihdehoitolaitoksella myöhemmin opin, että meidän päihderiippuvaisten ei sovi ottaa myöskään mitään PKV-lääkkeitäeli keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Ne vaikuttavat aivoissa samaan paikkaan kuin päihteet ja siten altistavat jatkamaan. Niihin lääkkeisiin tosiaan päättyi raitisvuoteni ja sitten alkoi taas juopottelun ja kuivahumalan vuorottelu. 

2018 lopulta hain hoitoon omasta motivaatiostani. Olin henkisesti ja fyysisesti täysin loppu. Tiesin, etten eläisi enää kauaa, jos jatkaisin juomista. Olin juonut 1,5 viikkoa 24/7 kirkasta viinaa ja olin valmis luopumaan pullosta. Lähdin Kantamoon hoitoon ja hoidon aikana tajusin raittiuden olevan ainoa tieni jatkaa elämää. Nyt olen ollut kohta raittiina vuoden. 

Kuinka paljon arvioisit kollegajohtajillasi olleen päihdeongelmia? 

Omasta alastani puhuttaessa on erittäin näkyvästä ongelmasta kyse.
Suurin osa johtajista on vähintäänkin kipuillut päihderiippuvuudesta ja suurin osa on ainakin suurkuluttajia. 
Onneksi muutosta on tapahtunut ja parempaan suuntaan mennään nykyisin. 

Onko jotain mitä kadut yritysajalta liittyen päihteiden käyttöön? 

Paljonkin on asioita. Kokonaisuutena juovaa aikaani. 
Ilman päihteitä yritykseni menestyminen olisi ollut vielä parempaa. Olisimme saaneet enemmän aikaan ja hoidettua menestymistä aivan eri lailla. Onneksi kuitenkin yrityksemme oli menestyvä eikä minun tarvitse pahimpien moraalisten ajatusten kanssa painia. 



Mikä raittiudessa nyt on parasta? 

Kaikki. 
Juovaan aikaan tunne-elämäni oli olematon. Sitä ei ollut.
Nyt on tunne-elämä palannut ja kaikki skaalat löytyneet. Juovaan aikaan oli vain vitutusta. Nyt iloitsen enemmän ja koen normaaleja tunteita. 
Joka päivä on hieno herätä ja osaan arvostaa kaikkea ihan eri lailla. Alkoholiriippuvuus vaikutti minulla viimeiset vuodet ihan kaikkeen.

Läheisteni eli perheeni kanssa luottamus on palautunut ja yhdessä oleminen on ihan eri tasolla. Olen kiitollinen vaimolleni, että hän jaksoi uskoa minuun ja pysyi rinnallani myös rankkoina aikoina.
Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani hoidosta ja ymmärryksestä. 
Nyt en näe enää mahdollisuutta kadottaa kaikkea tätä hyvää juomiseen. 



Faktaa PKV-lääkkeistä: 

PKV-lääkeet ovat pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Näitä ovat mm. rauhoittavat lääkkeet, unilääkkeet ja myös osa voimakkaimmista kipulääkkeistä. Yleisiä käytettäviä lääkkeitä ovat esim. Diapam ja Imovane. 
Nämä lääkkeet vaikuttavat ihmisen aivoissa samassa paikassa missä mm. alkoholi. Ovat siis päihdyttäviä lääkkeitä ja vaikuttavat sairastuneella alkoholistilla / päihderiippuvaisella siinä missä alkoholikin. Raittiina ei voi olla, jos käyttää ko. lääkkeitä. Siten erityisesti päihderiippuvaisille ko. lääkkeet ovat usein reitti juomiseen. Päihderiippuvaisen onkin hyvä kertoa aina myös lääkärille asiasta, jotta saa vaihtoehtoiset lääkkeet. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit