Irina, raittiina 2,5 vuotta: Kuivahumalasta rakkauteen. 


Olen 31-vuotias perheellinen nainen. Olen ollut päihderiippuvainen luultavasti jo 15-vuotiaasta. Vanhempani erosivat, kun olin kolmannella luokalla ja äitini kyvyt eikä osaaminen riittänyt haasteellisen veljeni rinnalla huolehtimaan enää minusta. Join ekat kännini 12-vuotiaana. 




Olen aina ollut epävarma ja huomionhakuinen. Epävarmuuteeni katosi juodessani ja kännin kautta löysin kadoksissa olevan itsetuntoni, siksi rakastuinkin alkoholiin jo tosi nuorena. Kukaan ei myöskään puuttunut juomiseeni enkä ole sitä koskaan piilotellut taikka salannut. Kännääminen kuului siinä vaiheessa myös ystäväpiirini elämään.
Jo lapsena saimme kavereiden kanssa kaljaa, pontikkaa tai muita juomia helposti. Nyt raitistuttuani olen miettinyt, miksi kukaan ei puuttunut juomiseeni jo silloin. Ei opettajat, ei nuoriso-ohjaajat, ei vanhemmat, ei ystävät. 

Miten päihderiippuvaisuus alkoi näkymään elämässäsi? 

Minua on jo vuosia askarruttanut juomiseni ja siksi olen aina kysellyt ystäviltäni, juonko liikaa. Ja aina saanut saman vastauksen, etten juo. Silti asia minua vaivasi. 

Koheltamiseni alkoholin kanssa alkoi yhdessä vaiheessa elämääni pahenemaan ja etenkin lasten saamisen jälkeen jouduin kasvotusten juomiseni tuoman häpeän kanssa. Mokailin ja unohtelin tärkeitäkin asioita enkä enää kestänyt itseäni.
Melko pian toisen lapseni syntymän jälkeen minulle määrättiin masennuslääkkeet. Tuon diagnoosin kanssa pystyin hyvin taas jatkamaan juomista ja selittämään juomisen syitä.

Käytökseni alkoi muuttumaan kiivaammaksi, ärtyisämmäksi ja juodessani menetin muistini lähes joka kerta. Luulin muistihäiriöiden johtuvan masennuslääkityksen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta. 

Koska minulla on kaksi lasta en uskaltanut puhua tästä ongelmastani lääkärikäynneillä. Pelkäsin kaikkein eniten lastensuojeluilmoitusta ja sitä, että menetän lapseni. Siksi kärvistelin sisäisen pahan oloni kanssa tarpeettoman pitkään. Itsetuhoiset ajatukset lähtivät myös pahenemaan. 

Vasta kun oma moraalini kaatui täysin, jouduin katsomaan peiliin ja myöntämään alkoholismini. Sitä ennen ehdin sotkea elämääni täydellisesti; petin miestäni, ajoin autoa päihtyneenä ja yritin itsemurhaa lääkkeillä.  Vaikka olin myrkytystilassa, ei oma miehenikään uskaltanut soittaa ambulanssia, sillä pelkäsimme molemmat enemmän lastensuojeluilmoitusta kuin henkeni menettämistä. 

Pelko lasten menettämisestä estää hakemasta apua. Toivoisin, että päihdeongelmaisia vanhempia ei peloteltaisi lastensuojeluilmoituksilla, vaan mietittäisiin erilaisia keinoja, miten voitaisiin madaltaa kynnystä hakea apua. 

Miten pääsit hoitoon? 

Lopulta yksi ystävistäni, joka oli ollut huolissaan juomisestani, neuvoi minua ottamaan yhteyttä paikalliseen päihdeklinikkaan. Soitin ja kävin siellä keskustelemassa. Minut myös ohjattiin lääkärille.

Verikokeissani ei näkynyt jälkeäkään alkoholin käytöstä ja kun kerroin, etten todellakaan juo päivittäin, en edes joka viikko, jouduin mielestäni ’’selittelemään’’ ongelmaani myös lääkärille. 
Puhuin ahdistuksesta ja siihen olisin kyllä saanut rauhoittavia. En halunnut lääkkeitä – halusin apua pahoinvointiini. Päihdeklinikalla kuulin kuitenkin erään päihdehoitolaitoksen infosta ja lähdin kuuntelemaan sitä. 

Minnesota-mallisen hoitolaitoksen Infossa minulle tuli järisyttävänä kokemuksena kaikki saamani tieto. Pahoinvointini oli pitkälti kuivahumalaa! Sain lähes kaikille oireilleni selityksen. Ahdistus, paniikki, itsesääli, epätoivoisuus jne. 

Infon jälkeen alkoi maksusitoumuksen selvittäminen. Pelkäsin, ettei minua otettaisi vakavasti enkä saisi maksusitoumusta hoitolaitokseen. En ollut se mielikuvien juoppo ja luulin, ettei laitokseen pääse kuin ’’pakottamalla’’. Ei haluamalla kuten itse tein. 

Päihdeklinikalla jouduin kohtaamaan myös lastensuojelupeikon. Lääkärin mukaan ilmoitus olisi tehtävä. Onneksi sain kokemusasiantuntijan kautta maksusitoumuksen ja luvan päästä laitoshoitoon. Olin päätöksestä huippuonnellinen: minä PÄÄSEN päihdehoitolaitokseen HOITOON! 
Silti jouduin kaikille läheisilleni selittämään useaan kertaan, miksi haluan ja lähden hoitoon.

Tammikuussa 2017 kirjauduin sisään hoitolaitokseen ja olin minnesota-mallisessa hoidossa kuukauden. 

Nyt kun ymmärrät ja tiedät, niin miten kuivahumala näkyi elämässäsi? 

En koskaan juonut lasteni nähden, sillä pidin päihteettömyyttä jotenkin äitiyden mittarina. Joko en mennyt ollenkaan tilaisuuksiin, missä juotiin tai jos menin en juonut. Jos menin mukaan olin painajaismaisen kireä ja ahdistunut.

Mielestäni oli ’’turhaa’’ juoda yhtä olutta. Mielummin olin juomatta ’’Yksi kalja vaan vituttaa’’.

Vanhemman pojan syntymän jälkeen minulle tuli mieheni kanssa ero ja lapsi oli isällään joka toinen viikonloppu. Voi sitä odottamisen määrää ja ilon riemua, kun koitti ns. vapaa viikonloppu ja pääsin juomaan. 
Kun löysin uuden mieheni ja meille tuli lapsi - ei ollutkaan enää vapaita viikonloppuja. Ahdistukseni kasvoi äärimmilleen. Luonteeni alkoi muuttumaan tosi räjähdysalttiiksi, masentuneeksi, levottomaksi. Vapauteni juomiseen vietiin minulta pois. 

Aluksi halusin aina ulos ja baareihin yhdessä mieheni kanssa. Jos järjestelty hoitopaikka lapselle syystä tai toisesta peruuntui, tuntui kuin koko viikonloppu olisi ollut pilalla. Lopulta aloin käymään yksinkin baareissa. Kunhan vaan pääsin juomaan. 

Mieheni alkoi ihmettelemään mielialojeni entistä rajumaa heittelyä. Saatoin minuuteissa raivostua mielin määrin ja vaipua alakuloon. Ihmettelin itsekin fiiliksiäni ja olin huolissani. 

Tunsin itseni hirviöksi, jota en pystynyt muuttamaan. Aloin miettimään, että AINOA lääke pahoinvointiini oli alkoholi. Se auttoi ja piristi. Samalla kuitenkin jouduin käymään rajua sisäistä taistelua. 

En ollut tiennyt kuivahumalasta mitään. Infon kuultuani tajusin, että kaikki kuivahumalan tyypillisemmät oireet sopivat minuun. Vaikken juonut joka päivä oli ahdistus päällä päivittäin. Terrorisoin perhettäni, kun en juonut. Olin rauhallisempi kuin join. Perustelin itsellenikin, että juon vain siksi että pysyn tyynempänä ja mukavampana. 

Läheiseni olivat aivan ymmällään käytöksestäni. Kukaan ei osannut yhdistää käytöshäiriöitäni alkoholin käyttööni silloin kun en ollut juonut. 
Vasta nyt raitistuttuani ovat monet läheiseni huomanneet ison eron. Ärtyneisyyteni ja kireyteni on lähtenyt ja olen rauhallisempi. Tämä vaikutus on näkynyt selkeästi myös miehessäni. 
Lapseni ovat myös muuttuneet, kun tuntevat olonsa turvallisemmaksi tasaisemmassa ilmapiirissä. 

Millaista elämäsi on nyt? 

Olemme mieheni kanssa hoitaneet itseämme ja toisiamme. Luottamuksen saaminen mieheltäni on kestänyt pitkään, mutta nyt oltuani raittiina jo yli kaksi vuotta on sekin vahvistunut. Mieheni oli äärimmäisen uupunut ennen raitistumistani. Paraneminen koskettaa koko perhettä.  

Kävin itse vuoden raittiuden jälkeen myös läheisriippuvuuden hoidon ja se on auttanut myös paljon. Olen joutunut paljon miettimään kuka minä oikeasti olen. Identiteettini on vasta hahmottumassa ja rakennan itseäni uudelleen pala kerrallaan. Ensimmäisen raittiusvuoteni aikana opin ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan oikeasti omaan itseeni. 

Nyt jos huomaan toimivani itseäni ja ajatusmaailmaani vastaan, osaan tehdä korjaavia liikkeitä. Tunnen ja tiedostan omat rajani paremmin. Osaan pyytää anteeksi. Tunnistan olotilojani ja huomaan eron, jos alan toimimaan hullusti. 

Elämäni on nyt täynnä mahdollisuuksia. Mikään ei enää rajoita minua. Olen VAPAA. En ole enää itseni enkä päihteiden vanki. Aikaisempi ’’mössö’’ elämäni on tullut aidoksi ja värikkääksi. 

Käyn säännöllisesti yhä edelleen viikoittain vertaisryhmissä. On suuri apu, kun saan puhua samaa kieltä ja kokea yhteenkuuluvuutta. Pidän enemmän huolta myös omasta ajastani. Osaan rauhallisesti tuoda esiin omia tarpeitani. 

Olen aloittanut lähihoitajaopiskelut. Täydellinen suunnanmuutos aiemmasta elämästäni. En olisi voinut ajatellakaan vuorotyötä ennen raitistumistani. 
Lopetin myös tupakoinnin 10 kk sitten. Urheilen entistä enemmän. 

Suurin muutos on ehkä rakkauden kokemisessa. En tiennyt juovaan aikaan mitä rakkaus oikeasti on ja miltä se tuntuu. Nyt tunnen sitä päivittäin. Lapsiani, miestäni ja itseäni kohtaan. Pelko rakastaa on vaihtunut syväksi, vapautuneeksi tunteeksi.  
Luotan jo siihen, että tämä ILO kestää ja tätä ei kukaan vie eikä se lähde pois. Onnellisuus vaan on tässä arjessa kaikesta huolimatta. 

Lue lisää kuivahumalasta (englanninkielistä tietoa Wikipediasta): https://en.wikipedia.org/wiki/Dry_drunk
Lisätietoa päihderiippuvuudesta: https://kantamo.fi/paihderiippuvainen/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit