Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.
Kuva
Ei ole helppoa myöntää olevansa päihderiippuvainen.
Tulevissa blogipostauksissa rohkeat raitistuneet päihderiippuvaiset kertovat tarinansa.
Suomessa arvioidaan olevan työssä käyviä alkoholisteja yli 400 000. Sen päälle eläkeläiset ja muut päihderiippuvaiset. Blogini ihmiset ovat juuri heitä. Ystäviämme, työkavereitamme, naapureitamme ja perheenjäseniämme.

Teemoina haastatteluissa ovat elämän eri osa-alueet, joihin päihderiippuvaisuus vaikuttaa: perhe-elämä, työ, ystävyyssuhteet, parisuhde - itse asiassa ei ole olemassa osa-aluetta, joihin riippuvuus ei vaikuttaisi. 

Kävin itse Minnesota-tyyppisen hoidon päihdehoitolaitoksessa (Kantamolle ehdoton suositukseni & ikuinen kiitollisuuteni!) ja noina 28 päivänä opin itsestäni paljon muutakin kuin vain päihdeasian. 

Valtaisa tiedon määrä, sairauden ymmärtäminen, vertaistuki ja rehellisesti asioista avautuminen saivat kovan pääni ymmärtämään mistä oli kyse. On ollut hyvin opettavaista tunnistaa itsessään uhriutumista, epärehellisyyttä, itsesää…
Kuva
Mikko yritysjohtaja 57v, raittiina vuoden

Join ensimmäiset kännini 14 vuotiaana. Siitä lähtien alkoholi on kulkenut elämässäni viime vuoteen asti. Sairaudeksi alkoholismini kehittyi luultavasti jo 25 vuotiaana. Ilman kovaa työmoraaliani, yrittäjyyttäni ja urheilullisuuttani olisin varmasti jo kuollut.
Aloin oikeastaan vasta 50 vuotiaana ymmärtämään olevani todella pahasti riippuvainen alkoholista. Olin toki alitajunnassa ymmärtänyt riippuvuuteni, mutten millään halunnut uskoa saatikka hyväksyä asiaa.  Kipuiluni päihderiippuvuudessa on siis kestänyt reilusti yli puolet elämästäni.


Addiktoituva luonne
Urheilin lähes kolmekymppiseksi SM-tasolla ja urheilu, etenkin kilpailut, pitivät minut irti pullosta. Harjoitusten jälkeen käytiin kyllä baareissa, mutta pelikausina pidin rajani. En toki täysin juomatta ollut silloinkaan, mutta muutamaa kaljaa ei edes laskettu juomiseksi.
Lopetettuani urheilu-urani jatkoin harrastamista, mutta siinä sivussa pystyin hyvin juomaan. Alkoholille löytyi aina aikaa,…
Kuva
Irina, raittiina 2,5 vuotta: Kuivahumalasta rakkauteen. 

Olen 31-vuotias perheellinen nainen. Olen ollut päihderiippuvainen luultavasti jo 15-vuotiaasta. Vanhempani erosivat, kun olin kolmannella luokalla ja äitini kyvyt eikä osaaminen riittänyt haasteellisen veljeni rinnalla huolehtimaan enää minusta. Join ekat kännini 12-vuotiaana. 




Olen aina ollut epävarma ja huomionhakuinen. Epävarmuuteeni katosi juodessani ja kännin kautta löysin kadoksissa olevan itsetuntoni, siksi rakastuinkin alkoholiin jo tosi nuorena. Kukaan ei myöskään puuttunut juomiseeni enkä ole sitä koskaan piilotellut taikka salannut. Kännääminen kuului siinä vaiheessa myös ystäväpiirini elämään.
Jo lapsena saimme kavereiden kanssa kaljaa, pontikkaa tai muita juomia helposti. Nyt raitistuttuani olen miettinyt, miksi kukaan ei puuttunut juomiseeni jo silloin. Ei opettajat, ei nuoriso-ohjaajat, ei vanhemmat, ei ystävät. 
Miten päihderiippuvaisuus alkoi näkymään elämässäsi? 
Minua on jo vuosia askarruttanut juomiseni ja siksi …
Kuva
Linda, päihderiippuvainen, pienten lasten äiti. 

Olen 30-vuotias ja minulla on kaksi ihanaa lasta 5v ja 7v. 
Olen siis päihderiippuvainen pienten lasten äiti. Olen ollut nyt raittiina yli 6kk. 
Alkoholi vei minua jo heti nuoruudessa. Hiprakka, humala ja humaltuminen oli ihanaa. Oi sitä iloa ja vapautta!Tiedän nyt, että olen sairastunut päihderiippuvuuteen jo 19-vuotiaana. 


Alkoholi oli pitkään ainoa päihteeni. Sitä juotiin kuten muutkin nuoret: kotibileissä, puistoissa, baareissa jne. Juomiseni lisääntyi vuosien varrella vaikka alkuun ajoittuikin vain viikonloppuihin. Juomismäärät kasvoivat ja pikkuhiljaa juominen hivuttautui arki-iltoihinkin. Nuoruudessa käytin viihdekäyttöön kannabista hyvin harvakseltaan.  Viime kesänä tutustuin piriin eli amfetamiiniin ja sitä tuli kokeiltua useammankin kerran. Nopea päihdyttävä nousu ja hurja piristys: uni ja nälkä katosivat välittömästi. Amfetamiiniä käytin siis ajoittain ja lopuksi mukaan tuli myös subutex-kokeilut. Uskottelin itselleni, että tämä o…